Tallit ja laitumet
"Tiilestä rakennetun tallin puoliovien yläpuolelta kurkisteli toinen toistaan kauniimpia hevosenpäitä."
Nedinan tallipiha sisältää lukuisia samankaltaisia talleja. Niissä on pieniä eroja, mutta kaikki noudattelevat samaa, ajatonta linjaa. Tallit on tehty kauniista punaisesta tiilestä, joka ei koskaan käy vanhanaikaiseksi, ja karsinoiden ovet ja seinät ovat kestävää tummaa puuta. Kaksi suurinta tallirakennusta on tehty jo vuosikymmeniä sitten, mutta muut, pienemmät tallit on tehty vasta Neridan ajan alkuaikoina. Ennenkin näissä tiloissa on kasvatettu hevosia, mutta muunrotuisia ja aivan muiden ihmisten toimesta. Tilat olivat olleet tyhjillää jo kymmenen vuotta, ennen kuin tallinomistaja Anna osti ne pilkkahintaan huutokaupasta. Nyt suuri tontti on täyttynyt useista talleista, joissa kaikissa on kuitenkin seurattu vanhimpien rakennusten ajan patinoimaa linjaa. Vanhat tallirakennukset on kuitenkin uusittu, ja nyt niissäkin on juoma-automaatit ja uudet kestävät salvat. Vaikka paikka henkii menneisyyden tuntua, se on silti luja ja uudenaikainen, mutta salaa katseilta.
Lisäksi tallipihassa on useita suuria katoksia, joissa sijaitsevat tallin kävelykoneet. Näissä koneissa laukkahevoset jäähdytellään kätevästi treenien jälkeen, sillä eihän kiireisillä jockeyilla ole aikaa mennä kovin pitkiä loppukäyntejä, joiden aika hevoset ehtisivät täysin palautua, saati nyt ruveta taluttelemaan hevosia ympäri pihaa! Niinpä hevoset tyrkätään hevosenhoitajille tai tallimestarille, jotka sitten huolehtivat hevosten kävelyttämisestä uudenaikaisesti kävelykoneissa. Jäähdyttelyn jälkeen kovassa treenissä olleet hevoset pääsevät talliloimi niskassaan karsinaan lepäämään.
"Hevoset potkivat, pukittelivat ja piehtaroivat juhlistaen alkanutta laidunlomaansa ja kirmailivat kuin varsat konsanaan pitkin vehreää laidunta."
Koska hevoset eivät tietenkään voi seistä koko päivää tallissa saamatta käytöshäiriötä, Nedinan laukkaratsut ulkoilevat päivittäin useamman tunnin. Järjestely menee niin, että aamulla treenissä olevat hevoset ulkoilevat iltapäivisin ja iltapäivällä treenissä olevat aamuisin. Ryhmät on selkeästi jaoiteltu ja myös hevosen karsinan ovessa lukee nimen lisäksi se, mihin treeniryhmään se kuuluu. Hevoset tarhailevat joka päivä kolmesta neljään tuntia ja saavat näin purkaa riehumisenergiaansa ilman selässä roikkuvaa ihmistä. Kun villimmät tapaukset riehuvat ja rellestävät, säyseämmät hevoset nauttivat laitumen vehreästä ruohosta. Talvisin hevoset saavat myös tietysti laiduntaa, mutta ohutkarvaisina ja yleensä myös klipattuina eläiminä ne tarvitsevat paljon loimia pärjätäkseen pakkasasteiden jäädyttäessä Kentuckyn ruohonkorret.
Nedinan tallipiha sisältää lukuisia samankaltaisia talleja. Niissä on pieniä eroja, mutta kaikki noudattelevat samaa, ajatonta linjaa. Tallit on tehty kauniista punaisesta tiilestä, joka ei koskaan käy vanhanaikaiseksi, ja karsinoiden ovet ja seinät ovat kestävää tummaa puuta. Kaksi suurinta tallirakennusta on tehty jo vuosikymmeniä sitten, mutta muut, pienemmät tallit on tehty vasta Neridan ajan alkuaikoina. Ennenkin näissä tiloissa on kasvatettu hevosia, mutta muunrotuisia ja aivan muiden ihmisten toimesta. Tilat olivat olleet tyhjillää jo kymmenen vuotta, ennen kuin tallinomistaja Anna osti ne pilkkahintaan huutokaupasta. Nyt suuri tontti on täyttynyt useista talleista, joissa kaikissa on kuitenkin seurattu vanhimpien rakennusten ajan patinoimaa linjaa. Vanhat tallirakennukset on kuitenkin uusittu, ja nyt niissäkin on juoma-automaatit ja uudet kestävät salvat. Vaikka paikka henkii menneisyyden tuntua, se on silti luja ja uudenaikainen, mutta salaa katseilta.
Lisäksi tallipihassa on useita suuria katoksia, joissa sijaitsevat tallin kävelykoneet. Näissä koneissa laukkahevoset jäähdytellään kätevästi treenien jälkeen, sillä eihän kiireisillä jockeyilla ole aikaa mennä kovin pitkiä loppukäyntejä, joiden aika hevoset ehtisivät täysin palautua, saati nyt ruveta taluttelemaan hevosia ympäri pihaa! Niinpä hevoset tyrkätään hevosenhoitajille tai tallimestarille, jotka sitten huolehtivat hevosten kävelyttämisestä uudenaikaisesti kävelykoneissa. Jäähdyttelyn jälkeen kovassa treenissä olleet hevoset pääsevät talliloimi niskassaan karsinaan lepäämään.
"Hevoset potkivat, pukittelivat ja piehtaroivat juhlistaen alkanutta laidunlomaansa ja kirmailivat kuin varsat konsanaan pitkin vehreää laidunta."
Koska hevoset eivät tietenkään voi seistä koko päivää tallissa saamatta käytöshäiriötä, Nedinan laukkaratsut ulkoilevat päivittäin useamman tunnin. Järjestely menee niin, että aamulla treenissä olevat hevoset ulkoilevat iltapäivisin ja iltapäivällä treenissä olevat aamuisin. Ryhmät on selkeästi jaoiteltu ja myös hevosen karsinan ovessa lukee nimen lisäksi se, mihin treeniryhmään se kuuluu. Hevoset tarhailevat joka päivä kolmesta neljään tuntia ja saavat näin purkaa riehumisenergiaansa ilman selässä roikkuvaa ihmistä. Kun villimmät tapaukset riehuvat ja rellestävät, säyseämmät hevoset nauttivat laitumen vehreästä ruohosta. Talvisin hevoset saavat myös tietysti laiduntaa, mutta ohutkarvaisina ja yleensä myös klipattuina eläiminä ne tarvitsevat paljon loimia pärjätäkseen pakkasasteiden jäädyttäessä Kentuckyn ruohonkorret.
Treenausmahdollisuudet
"Kolme nuorta täysiverioria nelisti pitkin hiekkarataa. Jokainen hevonen taisteli kärkipaikasta antaen kaikkensa, vaikka kyse oli vain harjoituksesta."
Nedinassa ei ainakaan tähän mennessä olla järjestetty laukkakisoja eikä varmasti ihan pian järjestetäkään, mutta radat meillä tietenkin on olemassa harjoittelua varten. Tallin alueella sijaitsee kaksi hyväkuntoista laukkarataa, nurmirata ja hiekkarata. Hieman enemmässä käytössä on lähempänä tallirykelmää oleva hiekkarata, mutta myös nurmirata pidetään hyvässä kunnossa vuoden ympäri. Näin treenausmahdolliset ovat monipuoliset kaikkina vuodenaikoina ja voimme pitää hevosemme huippukunnossa aina. Kaiken lisäksi hiekkaradan vieressä on myös pieni kenttä, jolla hevoset kokevat ensikosketuksensa ratsastaja selässä työskentelemiseen ja tarvittaessa myös vanehmmat hevoset treenaavat kentällä perusasioita, mikäli ne pääsevät unohtumaan.
"Hiekka pöllysi, kun nuori tamma nelisti innokkaasti pitkin metsätietä."
Ratojen lisäksi Nedinassa on mahdollista harjoittaa hevosia maastossa. Koska talli sijaitsee yhdillä harvoista Kentuckyn harvaan asutetuista alueista, on maastoilulle paljon tilaa - pienistä metsäpoluista hylättyihin peltoihin ja rahisevista hiekkateistä kukkiviin niittyihin. Toisinaan voi törmätä kummallisiin naapureihin jotka epäilevät pihallaan olevaa koirankikkaretta hevosenläjäksi ja päivittelevät miten pinnallisiksi ihmiset ovat käyneet "Kun ennen vanhaan sitä mentiin ilman satulaa pitkin peltoja ja nyt pitää oikein olla huippuvarusteet hevosellakin ja jäkäti jäkäti jäkäti!". Näihin naapureihin kannattaa pitää välimatkaa, sillä vaikka he aluksi vaikuttavatkin tavallisilta vanhuksilta tai keski-ikäisiltä arki-ihmisiltä, niin todellisuudessa he ovat vanhanaikaisia hassahtaneita erakkoja. Ja heillä on räkyttäviä, huonotapaisia koiria jotka säikyttelevät hevosia sekä rumia likaisia lehmiä jotka karkailevat vähän väliä lahoista aitauksistaan. Pyrkikäämme siis maastoilemaan vain alueilla, joissa ei asu kummallisia ikäihmisiä, niin maastoretkemme onnistuvat huomattavasti paremmin...
Nedinassa ei ainakaan tähän mennessä olla järjestetty laukkakisoja eikä varmasti ihan pian järjestetäkään, mutta radat meillä tietenkin on olemassa harjoittelua varten. Tallin alueella sijaitsee kaksi hyväkuntoista laukkarataa, nurmirata ja hiekkarata. Hieman enemmässä käytössä on lähempänä tallirykelmää oleva hiekkarata, mutta myös nurmirata pidetään hyvässä kunnossa vuoden ympäri. Näin treenausmahdolliset ovat monipuoliset kaikkina vuodenaikoina ja voimme pitää hevosemme huippukunnossa aina. Kaiken lisäksi hiekkaradan vieressä on myös pieni kenttä, jolla hevoset kokevat ensikosketuksensa ratsastaja selässä työskentelemiseen ja tarvittaessa myös vanehmmat hevoset treenaavat kentällä perusasioita, mikäli ne pääsevät unohtumaan.
"Hiekka pöllysi, kun nuori tamma nelisti innokkaasti pitkin metsätietä."
Ratojen lisäksi Nedinassa on mahdollista harjoittaa hevosia maastossa. Koska talli sijaitsee yhdillä harvoista Kentuckyn harvaan asutetuista alueista, on maastoilulle paljon tilaa - pienistä metsäpoluista hylättyihin peltoihin ja rahisevista hiekkateistä kukkiviin niittyihin. Toisinaan voi törmätä kummallisiin naapureihin jotka epäilevät pihallaan olevaa koirankikkaretta hevosenläjäksi ja päivittelevät miten pinnallisiksi ihmiset ovat käyneet "Kun ennen vanhaan sitä mentiin ilman satulaa pitkin peltoja ja nyt pitää oikein olla huippuvarusteet hevosellakin ja jäkäti jäkäti jäkäti!". Näihin naapureihin kannattaa pitää välimatkaa, sillä vaikka he aluksi vaikuttavatkin tavallisilta vanhuksilta tai keski-ikäisiltä arki-ihmisiltä, niin todellisuudessa he ovat vanhanaikaisia hassahtaneita erakkoja. Ja heillä on räkyttäviä, huonotapaisia koiria jotka säikyttelevät hevosia sekä rumia likaisia lehmiä jotka karkailevat vähän väliä lahoista aitauksistaan. Pyrkikäämme siis maastoilemaan vain alueilla, joissa ei asu kummallisia ikäihmisiä, niin maastoretkemme onnistuvat huomattavasti paremmin...
Tallin väki
Tallinomistaja Anna Johnson huolehtii tallin paperihommista, maksaa laskut ja palkat ja toimii tallin julkisena kasvona - niin, sekä tietysti tienaa tuhansia euroja joka kerta, kun joku hevonen sijoittuu kisassa. Anna on ollut hevosrakas pikkutytöstä saakka, ja ratsastusharrastus alkoi jo kuusivuotiaana naapurin pullaponeilla. Kahdeksan ikävuotta täytettyään tyttö siirtyi ratsastuskouluun. Siellä hänen ensimmäinen hoitohevosensa oli nopea ja sähäkkä täysiveritamma Lucky. Rakkaus täysiverisiin syttyi jo tuolloin, vaikka suoraan sanottuna Lucky oli kamala hevonen. Myöhemmin 11-vuotiaana hän pääsi katsomaan laukkakisoja, ja silloin hän päätti heti, missä hän työskentelisi tulevaisuudessa: tietysti laukkahevosten parissa! Eikä se ollut pelkkä haave, se oli suunnitelma. Määrätietoinen ja jukuripäinen tyttö selvitti itsensä kaikkien vaikeuksien läpi ja on nyt unelmahommassaan: pitämässä laukkatallia. 28-vuotias nainen on tarkka hevostensa suhteen ja päästää niitä käsittelemään vain kokeneet työntekijänsä. Hänellä ei ole miestä saati lapsia, vaan hän uhraa kaiken aikansa hevosille. Anna on sellainen ihminen, josta voi sanoa ihan valehtelematta että hän rakastaa hevosia koko sydämellään!
Valmentajat Mary Jackson (vas.) ja Sarah Dean ovat tallin tärkeitä kantavia voimia. Kokeneet keski-ikäiset naisihmiset ovat työskennelleet laukkahevosten kanssa koko ikänsä ja tietävät tasan tarkkaan, millaisia harjoituksia pitää tehdä raivohullun orin tai huonosti koulutetun kaksivuotiaan kanssa. Heidän sanaansa ei kyseenalaisteta, sillä kaikki tietävät, että nämä kaksi ovat kokeneita ja viisaita. Perusluonteeltaan molemmat ovat hyvän valmentajan kaltaisia: rauhallisia, asiallisia, kärsivällisiä ja selkeitä. Tarpeen tullen he kuitenkin huutavat ohjeita vaikka naama punaisena niin että naapurikaupunkikin kuulee - erityisesti kipakampi Sarah. Molemmat ovat myös hyviä hevosten käsittelijöitä ja kun he nousevat selkään, niin siinä vaiheessa rauhoittuvat ne villeimmätkin hevoset.
Hevosenhoitajat Andrea (vas.), Ellie, Larissa ja Sandra vastaavat hevosten päivittäisestä hoidosta. Ammattitaitoiset hevosenhoitajamme ovat kaikki ikähaitarilla 20-30v, siis nuoria naisia parhaassa iässä. He tekevät kovaa työtä, tulevat tallille anivarhain ja lähtevät vasta myöhään illalla. Lomaa heillä on harvoin, koska kaikkia tarvitaan tallilla aina johonkin hommaan. Hevosten laidunloman aikana hekin saavat hieman lomailla, samoin juhlapäivinä. Tosin kyllä yhden täytyy jouluna tai pääsiäisenäkin tulla auttamaan Annaa tallihommissa. Jokainen kuitenkin rakastaa työtään ja huolehtii hevosista niin hyvin kuin suinkin kykenee. Mitään pikaisia väliratkaisuja he eivät tee, vaan hoitavat asiat kunnolla loppuun saakka. He ovat myös hyvää juttuseuraa, sillä he ovat ystävällisiä ja mukavia (mitä talliomistaja ei aina ole) ja jokainen kuuntelee mielellään tallilla kävijöiden murheita.
Jockeyt Mike (vas.), Robert, Jane ja Cindy ovat juuri niitä, jotka istuvat hevosten selässä jalustimet lyhyinä ilmekään värähtämättä, kun hevonen pinkoo tuhatta ja sataa - laukkaratsastajia eli jockeyita! Tämä nelikko on joukko nuoria mutta hämmästyttävän taitavia ratsastajia, jotka pysyvät mukana siinä hurjimmassakin kyydissä. Vain noin 25-vuotiaat nuoret tekevät paljon töitä päivittäin, sillä kisoissa ratsastamisen lisäksi he myös hoitavat Nedinan hevosten päivittäisen liikutuksen. He joutuvat siis ratsastamaan niillä vaikeimmillakin tapauksilla eivätkä jurputa yhtään vastaan, vaikka mikä hevonen tulisi ratsuksi - ratsastus on heidän työtänsä ja sitä he myös tekevät. He eivät tee tallihommia juuri koskaan, mutta siinä taitaisikin olla jo liikaa työtä - koko tallin hevoset jaetaan liikutettaviksi neljälle ihmiselle, niin siinä on jo aika paljon liikuntaa. Ja tallin hevosmäärä kasvaa jatkuvasti, joten niin kasvaa heidän työtaakkansakin, kunnes Anna viimein älyää palkata lisää työvoimaa...
_____________________________
TEKIJÄNOIKEUDET:
Sivun yläosan kuva © Vikarus
Tallin esittelykuvat © Bob Langrish
Henkilökuvat © Ekaterina Druz
Sivuston tekstit © Anna
TEKIJÄNOIKEUDET:
Sivun yläosan kuva © Vikarus
Tallin esittelykuvat © Bob Langrish
Henkilökuvat © Ekaterina Druz
Sivuston tekstit © Anna